(KUVA: Kaupunki on joutunut uusimaan jo useasti Sisälmyslahden
hopeapajujen istutuksen. © Mirja Huovinen)
(Keskisuomalainen, mielipide 4.1.2014)
Asukkaita moitittiin puistojen hoidosta
Keskisuomalaisen palstoilla on viime päivinä keskusteltu laajasti
Jyväskylän päätöksestä ja suunnitelmasta vähentää tuntuvasti leikki- ja
lähipuistojen määrää. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että
leikkipaikat ja puistot ovat myös merkittäviä lähiliikunnan palvelupisteitä.
Kaupunkimme
toimintakulttuuri ja yhteistyö asukkaiden kanssa ei
todellakaan anna kovin hyvää kuvaa kokonaisuudesta. Organisaatioiden
toiminta on hyvin jäykkää ja sääntösidonnaista. Asukasdemokratia on esillä
juhlapuheissa ja periaatepäätöksissä. Karu käytäntö on aivan toista?
Kerron esimerkin oman asuinkulmamme kohdalta. Hoidimme Säynätsalon
Sisälmyslahden Lossitien puoleista ranta-aluetta kohtalaisen pitkän ajan
vuosina 1987-2008. Ohjeena käytimme Suomen Ympäristökeskuksen
julkaisua: ”
Hoida ja kunnosta kotirantaasi
” (Edita). Istutimme myös
kaupungin tuella lahden pohjukkaan yhdeksän hopeapajua jotka
edelleen voivat hyvin.
Tämä ei käynyt kaupunkimme teknokraattisille ”viskaaleille”. Minut
kutsuttiin kaupungininsinöörin työhuoneeseen puhutteluun. Sain moitteet,
oikein esitelmän kera siitä, että olimme oksineet rannan hopeapajuja ja
näin edesauttaneet niiden vahingoittumista. Tästä ehkä opetuksena meille
puut päätettiin kaataa, vaikka yritimme toimenpidettä vastustaa.
Asukkaiden mielestä hopeapajumme olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa,
emmekä puihin olleet kajonneet. Ne olivat istutettu 1960-luvulla.
Puistoalan asiantuntijoiden mukaan hopeapajut voivat kestää hyvin 80-120
vuotta (vrt. Sauchmanin linnan seudun pystyssä olevat puut…).
