(KUVA: Kaupunki on joutunut uusimaan jo useasti Sisälmyslahden
hopeapajujen istutuksen. © Mirja Huovinen)
(Keskisuomalainen, mielipide 4.1.2014)
Asukkaita moitittiin puistojen hoidosta
Keskisuomalaisen palstoilla on viime päivinä keskusteltu laajasti Jyväskylän päätöksestä ja suunnitelmasta vähentää tuntuvasti leikki- ja lähipuistojen määrää. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että leikkipaikat ja puistot ovat myös merkittäviä lähiliikunnan palvelupisteitä.
Kaupunkimme
 toimintakulttuuri ja yhteistyö asukkaiden kanssa ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa kokonaisuudesta. Organisaatioiden toiminta on hyvin jäykkää ja sääntösidonnaista. Asukasdemokratia on esillä juhlapuheissa ja periaatepäätöksissä. Karu käytäntö on aivan toista?
Kerron esimerkin oman asuinkulmamme kohdalta. Hoidimme Säynätsalon Sisälmyslahden Lossitien puoleista ranta-aluetta kohtalaisen pitkän ajan vuosina 1987-2008. Ohjeena käytimme Suomen Ympäristökeskuksen julkaisua: ”
Hoida ja kunnosta kotirantaasi
” (Edita). Istutimme myös kaupungin tuella lahden pohjukkaan yhdeksän hopeapajua jotka edelleen voivat hyvin.
Tämä ei käynyt kaupunkimme teknokraattisille ”viskaaleille”. Minut kutsuttiin kaupungininsinöörin työhuoneeseen puhutteluun. Sain moitteet, oikein esitelmän kera siitä, että olimme oksineet rannan hopeapajuja ja näin edesauttaneet niiden vahingoittumista. Tästä ehkä opetuksena meille puut päätettiin kaataa, vaikka yritimme toimenpidettä vastustaa. Asukkaiden mielestä hopeapajumme olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa, emmekä puihin olleet kajonneet. Ne olivat istutettu 1960-luvulla. Puistoalan asiantuntijoiden mukaan hopeapajut voivat kestää hyvin 80-120 vuotta (vrt. Sauchmanin linnan seudun pystyssä olevat puut…).