(Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisen artikkelisivulla 21.4.2007)
KAUAS KANSA KARKAA? 
Eduskuntavaalien jälkeen kansalaisten on syytä hyvissä ajoin valmistautua reilun vuoden kuluttua käytäviin kunnallisvaaleihin. On rohkeasti pysähdyttävä pohtimaan, mihin suuntaan kehitämme paikallishallintoamme, etenkin kun edessä on väistämättä kuntarajojen tarkistaminen sekä tulevaisuudessa häämöttävä työvoimapula koko julkisella hallinnonalalla. Jos mielenkiinto kohdistuu esimerkiksi vain ns. kolmannen sektorin ja kuntaorganisaation yhteistyöhön, jäävät keskeiset ongelmakohdat jälleen pimentoon.
Aina vain parempi hallintomalli?
Jyväskylän kaupungissa on jo neljännesvuosisadan oltu hyvin hanakoita erilaisiin hallintoremontteihin. Tutkimus- tai faktatietoa uudistusten vaikutuksista ei ole. Hallinto- remontteja on toistuvasti tehty, joko valtakunnallisten trendien mukaisesti tai paikallisten oivallusten valossa. Hauskaa näissä remonteissa on ollut se, että kaupunki on tällä tavalla halunnut kuulua "dynaamisten kasvukeskusten" joukkoon. Viimeksi toteutettu toimialojen muodostaminen on vielä tuore, mutta joitakin viitteitä tästäkin uudistuksesta on osoitettavissa.
Kuten aikaisemmin on nykytilanteessakin luottamusorganisaation vaikutus- ja päätösvalta kaventunut ja yksittäisten virkamiesten valta kasvanut. Jos vertailukohdaksi otetaan esimerkiksi luottamushenkilöiden päätösvalta 1980-luvun puolivälissä ja vuoden 2007 alkupuolella, on ero huima. Valtaosa tosiasiallisista päätöksistä tehdään muualla, kuin lautakunnissa. Luottamushenkilöiden rooliksi on jäänyt vain istua monenlaisissa seminaareissa, pohtia visioita ynnä strategioita, joilla ei tavallisen kaupunkilaisen elämään ole kovinkaan suurta merkitystä.
Jälkimoderni ajatuksenjuoksu oli sellainen, että luottamushenkilöt päättävät vain suurista linjauksista, operatiivinen organisaatio hoitaa käytännön hommat. Kuinka on käynyt?
Näyttää siltä, että jopa luottamushenkilöiden motivaatiokin on rajusti laskenut. Tilalle on tullut kaupunkilaisten, päätöksentekokoneiston ja virkakoneiston vastakkaisasettelu. Vaikka vastakkainasettelun aika piti olla jo ohi, etenkin Jyväskylän kaupungin hallinnossa on viljalti esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä.
Tutkija
Juha Siltala
 on osuvasti kiteyttänyt kehityksen: "
Julkisessa hallinnossa organisaatioiden muuttaminen on muodostunut itsetarkoitukseksi. Jokainen itseään kunnioittava konsultti tai hallintobyrokraatti haluaa jättää hallintotolppaan oman kusimerkkinsä
".
Kenen edustajia?
Lisäksi näyttää myös siltä, että kiistatilanteissa päätöksentekijät asettuvat helposti virkakunnan kanssa samoille linjoille, jotta "oma nuttu ei nuhraantuisi". Virkahallinnon roolin korostamisen piti lisätä asiantuntemusta, mutta näyttääkin siltä, että asiantuntemuksen sijaan olemme saaneet yksisilmäistä sekä vaihtoehdotonta valmistelua ja hallintoa.