(KUVA: Vapaata harrastetoimintaa Säynätsalon urheilukentällä)
(Helsingin Sanomat 11.10.2007)
HUOMIO TOIMINNAN LAATUUN
H
elsingin Sanomat nosti näyttävästi esiin Helsingin eräissä urheiluseuroissa
suoritetut pistokokeet (HS 20.9; 30.9.). Ihmettelin heti aluksi otannan
pienuutta, koska tarkasteluun oli otettu vain 5 seuraa yli 400
liikuntajärjestön joukosta. Kattavampi otanta, esimerkiksi 5-7% olisi ehkä
antanut paremman ynnä todellisemman käsityksen tilanteesta.
Asia on jostain syystä tullut muutoinkin valokeilaan, koska järjestöjen
toiminnoista on käyty vilkasta keskustelua lehden palstoilla. Harju & Mäki
verotuksesta (HS 20.9) ja Linja-aho kirjanpidosta (HS 22.9). SLU:n
yhteysjohtaja Kerstin Ehnholm kiinnitti asiaan huomiota mielipiteessään
(HS 19.10), kritikoiden ohuista ja ehkä hätäisistäkin johtopäätöksiä.
Kun tarkastuksia ja pistokokeita järjestöissä suoritetaan, ainakin meillä
Jyväskylässä, otanta on yleensä suurempi. Tällöin johtopäätöksiäkin on
helpompi tehdä. Yleinen trendi suomalaisissa järjestöissä kuitenkin
lienee, että asioita hoidetaan säntillisesti sekä voimassa olevien
kirjapitomääräysten sekä kuntien ohjeiden mukaisesti. Monet, etenkin
suuremmat järjestöt, ostavat taloushallinnon palvelunsa asiantuntevilta
tilitoimistoilta, jolloin asioiden hoito yleensä on luotettavaa. Tietysti
poikkeuksiakin aina ilmenee.
Oma lukunsa on tietysti eräiden kaupunkien lisääntynyt halu erilaisiin
kontrollitoimiin, melko vaatimattomissa taloudellisissa puitteissa, mikäli
vertailukohdaksi otetaan yhteiskunnan jakamat maatalous- ja yritystuet.
Aiheellisesti voidaan kysyä, miksi järjestöiltä vaaditaan esimerkiksi tilojen
käytöstä tilastoja, koska harrastajien määrä voidaan helposti tarkistaa
muista lähteistä. Monissa tapauksissa kunnilla on oma tilastointi samoista
harjoitusvuoroista?
