(KUVA: Vapaata harrastetoimintaa Säynätsalon urheilukentällä)
(Helsingin Sanomat 11.10.2007)
HUOMIO TOIMINNAN LAATUUN
H
elsingin Sanomat nosti näyttävästi esiin Helsingin eräissä urheiluseuroissa suoritetut pistokokeet (HS 20.9; 30.9.). Ihmettelin heti aluksi otannan pienuutta, koska tarkasteluun oli otettu vain 5 seuraa yli 400 liikuntajärjestön joukosta. Kattavampi otanta, esimerkiksi 5-7% olisi ehkä antanut paremman ynnä todellisemman käsityksen tilanteesta.
Asia on jostain syystä tullut muutoinkin valokeilaan, koska järjestöjen toiminnoista on käyty vilkasta keskustelua lehden palstoilla. Harju & Mäki verotuksesta (HS 20.9) ja Linja-aho kirjanpidosta (HS 22.9). SLU:n yhteysjohtaja Kerstin Ehnholm kiinnitti asiaan huomiota mielipiteessään (HS 19.10), kritikoiden ohuista ja ehkä hätäisistäkin johtopäätöksiä.
Kun tarkastuksia ja pistokokeita järjestöissä suoritetaan, ainakin meillä Jyväskylässä, otanta on yleensä suurempi. Tällöin johtopäätöksiäkin on helpompi tehdä. Yleinen trendi suomalaisissa järjestöissä kuitenkin lienee, että asioita hoidetaan säntillisesti sekä voimassa olevien kirjapitomääräysten sekä kuntien ohjeiden mukaisesti. Monet, etenkin suuremmat järjestöt, ostavat taloushallinnon palvelunsa asiantuntevilta tilitoimistoilta, jolloin asioiden hoito yleensä on luotettavaa. Tietysti poikkeuksiakin aina ilmenee.
Oma lukunsa on tietysti eräiden kaupunkien lisääntynyt halu erilaisiin kontrollitoimiin, melko vaatimattomissa taloudellisissa puitteissa, mikäli vertailukohdaksi otetaan yhteiskunnan jakamat maatalous- ja yritystuet. Aiheellisesti voidaan kysyä, miksi järjestöiltä vaaditaan esimerkiksi tilojen käytöstä tilastoja, koska harrastajien määrä voidaan helposti tarkistaa muista lähteistä. Monissa tapauksissa kunnilla on oma tilastointi samoista harjoitusvuoroista?