Metasport sivusto / Erkki Ajankohtaista Hallitus Kuvagalleria Perhe Linkit
(KUVA: Kirjoittaja virvelöimässä Simojoen Honkakoskella elokuussa 2008) (Demokraatti 16.4.2013, Keskisuomalainen 18.4.2013, Vapaa-ajan kalastaja 3-4/2013)

Lohisopasta todelliseen lohistrategiaan

Kiistat vaelluskalojen asemasta suomalaisessa hallinnossa ovat jälleen nousseet pintaan. Asia tuli esiin, kun mm-ministeriö ei tunnu arvostavan ja uskovan kalatalouden asiantuntijoiden tahi tutkijoiden kantoja. Kaiken huippu oli ministeri Koskisen väite ongelmien johtuvat siitä, että kansalaisilla on liikaa vapaa-aikaa? Kova ja täysin asiantuntematon kommentti suurviljelijältä ja jääkiekon kovalta kannattajalta. Toteamus osoittaa, ettei ministerillä on halua, eikä myöskään oikeata mielenkiintoa perehtyä kalastus- ja lohiasioihin. Pohjanlahden tärkeimmät lohijoet ovat Simo- ja Tornionjoet. Muut jokiekologiat on tuhottu voimalarakentamisella tai viimeistään turvetuotannon tuloksena. Ounasjoki on vielä melkein luonnontilainen, mutta sinne eivät oikeat vaelluskalat ennätä nousemaan, koska aikoinaan Kemijoen alajuoksulle ei toteutettu kunnollisia kalateitä. Kalaportaat eivät ole toimineet, kuten hyvin tiedämme. Ruotsalaiset ovat tässäkin asiassa viisaampia, vaikka jälleen aloittavatkin kalastuskauden muutaman päivän aikaisemmin kuin Suomessa. Kaikenlaista kalastusta tulisi säädellä sekä rajoittaa tehokkaammin. Ammatti- ja virkistyskalastuksen vastakkainasettelusta tai syyttelystä ei seuraa mitään hyvää. Kansalaisten näyttää olevan vaikea ymmärtää sitä, että vaelluskalojen ongelmat koskevat koko Itämeren allasta. Kun Baltian alueella ei ole enää juurikaan vaelluskalojen olosuhteita, Suomen ja Ruotsin rooli kalakantojen suojelussa korostuu. Olen kolunnut 1960-luvulta lähtien Simojoen sekä -järven yläjuoksun vedet, melko tarkasti. Viimeksi olen nähnyt kunnollisen lohivonkaleen joen yläjuoksulla 1970-luvun lopussa. Arvokalamme eivät pääse nousemaan lohijokiin, koska Perämeren kalastus on niin tehokasta, erityisesti jokisuilla. Lisäksi alavirrasta kalastetaan nousukaloja erittäin himokkaasti. Suojelutoimet tulisi ulottaa myös 20-50 km etäisyydelle jokisuistoista. Porvaripuolueet yhdistivät elinkeino- ja työministeriöt. Eikö nyt olisi hallituksemme puna-vihreällä allianssilla hyvä syy liittää yhteen maa- ja metsätalous-  sekä ympäristöministeriöt yhdeksi luonnonvara- ja ympäristöministeriöksi. Ykkösministeriksi tulisi tietysti ympäristöministeri ja kakkoseksi luonnonvaroista (maa- ja metsätalous) vastaava ministeri. Samassa yhteydessä pitäisi luonnonvara-asiat erottaa nykyisistä ELY- keskuksista omiksi, toimivallaltaan riippumattomiksi viranomaistahoiksi. Ehkä näin saataisiin Talvivaaran kaltaiset ongelmatkin paremmin haltuun. ERKKI HUOVINEN kesämökkiläinen Simojärvellä LitT, YTL Jyväskylä, Säynätsalo