Metasport sivusto / Erkki Ajankohtaista Hallitus Kuvagalleria Perhe Linkit
 (KUVA: Suunnittelun ja asennuksen kukkasia Jyväskylän Säynätsalossa. Ulkoilun käyttöön saatiin käytöstä poistettu ratapenkka. Kunnallistekniikan toimijat kuitenkin asensivat kevytväylän valopylvään keskelle reittiä? (Liikunnan ammattilainen, helmikuu 2012) (Suomen Ladun Ulkoiluseminaari, Heureka 1.12.2011, hyvät käytännöt ohjekirja)

LIIKUNTA JA KAAVOITUS UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ

Suomen Ladun Sulka II –hankkeen yhteydessä on eri kaupungeissa ja kunnissa voitu vertailla liikuntasuunnittelun, kaupunkirakenteen, viherrakentamisen sekä kaavoituksen menettelytapoja sekä käytänteitä. Käytänteiden tarkastelu ja hyvien yhteistyömallien etsiminen on tärkeätä, vaikka suunnittelun ja kaavoituksen lainsäädäntö on periaatteessa samankaltaista. Kaupunkirakenteen ja liikunnan olosuhteiden suunnittelu juontaa Jyväskylässä pitkälle historiaan. Ensimmäiset rakenteelliset ohjelmat laadittiin 1930-luvun lopulla. Asemakaavojen laajempiin kokonaisuuksiin vaikuttivat mm. Otto-Iivari Meurman (1938) ja akateemikko Alvar Aalto (1952). Kaupunki on ollut myös aktiivinen arkkitehti- ja suunnittelukilpailujen järjestäjä. Kilpailuissa yleensä tarkastellaan yhdyskuntien rakentumista laajemmin, kuin vain yksittäisissä suunnittelu- tai kohdetilanteissa. Ehkä merkittävin avaus laajempaan ja kokonaisvaltaiseen suunnitteluun tapahtui Jyväskylässä vuosina 1973-1975, jolloin työstettiin suunnitelmaa ”Jyväskylän kaupungin liikunta 1975-85” . Työhön osallistuivat aktiivisesti sekä kaupunginvaltuuston poliittiset ryhmät, kaavoitus- ja ympäristöviranomaiset yhdessä liikuntahallinnon kanssa. Tämän prosessin onnistumiseen vaikuttivat myös yliopiston sekä Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön, LIKESin taustavoimat. Liikuntapalveluissa on laadittu tasaisesti kulloisenkin tilanteen mukaan liikuntapaikkojen eri tasoisia suunnitelmia sekä toteutettu hyvää poikkihallinnollista yhteistyötä. Erityisen tärkeätä on todeta, että myös aikaisempi Jyväskylän maalaiskunta oli aktiivinen liikuntatoimintojen ja –suunnittelun kehittäjä.    Uuden kaupungin perustaminen (Jyväskylä, maalaiskunta ja Korpilahti) muutti suunnittelukäytänteitä huomattavasti. Kaupunki saattoi ottaa mallia maalaiskunnan toimintatavoista, joissa perinteisesti asukkaiden, luottamushenkilöiden ja virkakunnan yhteistyö on ollut läheistä. Seudullisessa liikuntasuunnitelmassa (10/2010) otettiin myös kantaa laajemman yhteistyön puolesta. Aikaisemmin esimerkiksi yhteistyö Metsähallituksen ja ympäristökeskuksen kanssa on ollut melko vähäistä tai sattumanvaraista. Uuden kaupungin pinta-alasta on huomattava osa metsätalousmaata ja on luonnollista, että yhteistoimintaa kehitetään uudella tavalla. Metsähallituksella on Jyväskylän seudulla runsaasti suojelu- ja virkistysmetsiä, joilla on merkitystä suuremman kaupunkirakenteen suunnittelussa. Esimerkiksi Leivonmäen kansallispuistosta on muodostunut kaupunkilaisten retkeilyn ja ulkoilun kannalta melkein lähipalvelua. KAALI Uusi kaupunkirakenne vaikutti myös siihen, että tehtävien järjestelyissä perustettiin uusi, tosin epävirallinen, neuvottelu- ja suunnitteluryhmä Kaali (kaavoitus ja liikunta). Pienessä ryhmässä ovat mukana kaavoituksen ja liikunnan, myös käytännön edustajat. Lisäksi kaupunkirakenteissa toimii viranomaisten yhteistyöfoorumina kaavoituksen sisäinen kokouskäytäntö Silli. Tällä tavoin pyrimme koordinoimaan ja vaikuttamaan systemaattisemmin yhteistyöhömme. Sulka-II projekti on sopeutunut nykyiseen tilanteeseen saumattomasti. Erityisesti yhteistyö on lähentynyt virherakentamisen (mm. frisbeegolfin suunnitelmat) sekä ympäristötoimen kanssa. Tilannetta on Jyväskylässä lisäksi helpottanut, että monilla kaupunkirakenteiden viranomaisilla on henkilökohtaista liikunnanharrastusta, monet toimivat aktiivisesti mm. seurakentässä. Kaikessa Jyväskylässäkään ei ole onnistuttu. Vuosien varrella liian paljon on tehty niin sanottua postimerkki-kaavoitusta ja asemakaavojen muutoksia, joita ei ole kyetty tai onnistuttu liittämään laajempiin kokonaisuuksiin. Useasti myös kaavoitusprosessien aikataulu on sellainen, ettei syvällisempiin pohdintoihin ole aikaa. Esimerkiksi arkiliikunnan sekä asuinalueiden yhteyksiä ulkoilupalveluihin ja –reiteille, ei ole onnistuneesti liitetty kaupunki- rakenteeseen. Yksi ongelma on ollut myös liikenneväylien suunnittelun ja rakentamisen monitahoisuus. Esimerkiksi liikunnalle ja reitistöille välttämättömien alikulkujen toteuttaminen on ollut ajoittain vaikeaa. Yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä (Oulun yliopisto) on todennut hyvin keskeisen kaavoituksen ongelman: ”Kaavojen tavoitteet ja sisältö ovat joskus liikunnan olosuhteiden näkökulmasta puutteellisia, jolloin syntyy haasteellisia tilanteita liikuntapaikkojen ja –reittien jatkosuunnittelulle ja toteutukselle. Siksi tarvitaan nykyistä enemmän vuorovaikutusta liikuntapaikkojen ja yhdyskuntien suunnittelijoiden välillä. Hyvän mahdollisuuden tähän tarjoaa MRL:n edellyttämä kaavoitustyön vuorovaikutteisuus.” (Liikuntapaikkamestari 2011, 33) Liikuntahallinnon ja –palveluiden suunnittelijoiden täytyy myös itse olla aktiivisia päivittäisessä työssään. Paljon voidaan saada aikaan mainitulla vuorovaikutteisuudella sekä tasa-arvoisella yhteistyöllä. Tärkeää on, että myös työntekijöillä sekä työnjohdolla, erityisesti ulkoilualueiden esimiehillä on omaa aktiivisuutta, harrastusta sekä tietoa kaavatasoisesta työstä. Kaavoittajatkaan eivät voi olla aina selvillä liikunnan uusista virtauksista ja yksityiskohdista. ERKKI HUOVINEN yhteyspäällikkö ========================================= Kirjoittaja toimii Jyväskylän kaupungin liikuntapalveluissa vastuualueenaan liikuntasuunnittelu, kaavoitus ja kansainväliset asiat. Huovinen on koulutukseltaan liikuntatieteiden tohtori, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja nuorisonohjaaja. Hänen väitöskirjansa (2009) käsitteli Jyväskylän Hippos-Kampus alueen rakentumista ja liikunta-alueiden sekä palveluiden liittymistä kaupunkirakenteeseen. Kirjoitukseen liittyviä tausta-aineistoja on nähtävillä verkossa: http://www.jyvaskyla.fi/liikunta/hallinto