(KUVA: Vaarantaako Keljonlahden voimalan lauhdevesi talviset
ulkoiluharrastukset Pohjois-Päijänteellä. © E. Huovinen)
(Urheilukolumni Keski-Suomen Viikkolehdessä 23.12.2010)
Päijänteen lämmitykset pelikentille
Suomalaisessa
 urheilussa on vallalla melkoinen sekamelska. Yhtäältä on paljon uhoa ja naitionalismin piirteitä. Toisaalta surkutellaan huonoja edustusurheilun saavutuksia ja haikaillaan vanhojen menestysvuosien perään. Monissa kabineteissa pohditaan asioiden tilaa ja aina viime kädessä huudetaan apuun valtiota sekä kuntia.
Tosiasia
on, että kansainvälinen edustus- ja huippu-urheilu on kehittynyt osaksi kapitalistista bisnes- ja liiketoimintaa, joka on erittäin raadollista. Kaukana eivät ole orjuuden tunnusmerkit. Poikkeuksena orjuuteen ovat vain mittasuhteet, asianosaiset ovat hyvin toimeentulevia, jotkut jopa miljonäärejä.
Urheiluopistot
 porskuttavat, pääosin valtionapujen turvin. Osittain liikunnan koulutuskeskuksista on tullut myös markkinaehdoilla toimivia liikelaitoksia. Onneksi kehitys on johtanut siihen, että viime vuosina on korostunut myös työhyvinvoinnin ja tavallisen kansan kuntoliikunnan osuus.
Vanhan urheilukulttuurin jäänteitä on edelleenkin urheiluopistojen saama investointituki ns. Veikkausvoittovaroista. Kirjastot ja eräät liikunnan koulutustoiminnan yksiköt onnistuttiin siirtämään budjettivaroihin. Kovin kummalliselta tuntuu, että liikunnan koulutuskeskukset saavat valtionavusta lähes saman suuruisen potin, kuin kunnat ja yhteisöt